2013/09/20

pikkupiru istuu mun olkapäällä ja kuiskaa mun korvaan "sun ei oo hyvä täällä"

mutta mitä mulle sitte kuuluu?

oon tehny niin paljon virheitä pienen ajan sisällä. oon pettänyt mun läheisten ja rakkaiden luottamukset ja ollu valtava pettymys. oon valehdellut niin paljon ja käyttäytynyt itsekkäästi ja vastuuntunnottomasti.
mä pystyn olemaan kiero ja kylmä ihminen. osaan ja pystyn valehtelemaan päin naamaa kenelle tahansa. tän ominaisuuden mä haluaisin itestäni alimpaan helvettiin. mä saan vielä monta kertaa lokaa niskaan sen takia.
koulu menee niin huonosti, että juuri ja juuri ne pitää mut siellä.
alkoholia oon vetänyt naamaa kohti ihan liikaa lähiaikoina. paremminki mulla siis voisi mennä.
mutta itteenihän mä tässä voin, ja pitääkin, syyttää. oon tän kaiken aiheuttanu mun omilla teoilla. mutta eikö se oo jo yks askel ylöspäin ku myöntää virheet? toivon että tää syksy menis jo nopiaa ohitte, ja elämä tasaantuis. koulu alkais rullaamaan paremmin ja mieliala edes vähän nousis. pitäkää mulle sormet ristissä!

ton tekstin kirjotin edellisyönä. oli pakko päästä purkamaan kaikki ajatukset pään sisältä tekstin muotoon ja voi jestas miten tää helpotti! toivottavasti ette pelästyny ja pidä mua nyt kauheena ämmänä, en mä sellanen pohjimmiltani oo! 

2 kommenttia:

  1. Aina on kiva lukea rehellistä tekstiä.

    Mulla oli samanlainen tilanne viime syksynä: olin kamala, ryyppäävä mulkvisti. Kun hoksasin sen ja myönsin sen itselleni, alkoi uusi ääni kellossa D: Muuttuminen ei ole helppoa, mutta joskus pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni, jos oma nykyinen minä ahdistaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onneksi joku ymmärtää!! pelkäsin että tätä tapahtuu vaan mulle :D

      Poista